Huh hellettä!

Ja taas on vierähtänyt melkoinen tovi elämää Länsi-Euroopan vanhimmassa kaupungissa. Näihin viikkoihin on mahtunut arkista koulunkäyntiä, matkaopastoimintaa Suomen vieraille, surffausta ja ekskursioita lähikaupunkeihin.

Lyhyen matematiikan taidoilla laskettuani meillä täällä Cádizissa on kirjoitushetkeen mennessä vieraillut 15 eri Suomen vierasta. Se on mielestäni aikamoinen määrä, kun karhunosa vieraista on majoittunut täällä meillä. Uskon sen myös tuntuvan melko suurelta määrältä naapureiden näkökulmasta. Toistaiseksi naapurisopu kuitenkin kukoistaa ja parhaillaan odottelemmekin uusia tapaksen nälkäisiä vieraita. Täällä meillä tehtiin myös piirikunnan epävirallinen ennätys, sillä asunnossamme nukkui yhtaikaisesti 11 henkeä. Tämä tarkoittaa suurin piirtein yhtä nukkujaa kahta asuntomme neliömetriä kohden, keittiö ja kylpyhuone mukaan luettuina.

Cádizin Playa de la Victoria -ranta Suomen vieraiden syynissä.

En tiennytkään, että leijanlennätys voi kaikessa yksinkertaisuudessaan
olla niin viihdyttävää ja koukuttavaa puuhaa. 

Espanjassa julkinen liikenne toimii hyvin mutkattomasti, jopa pienempien kaupunkien välillä. Tähän vielä kun ynnätään junien ja bussien verrattain edulliset hinnat, on lähikaupunkien tutkiminen varsin helppoa, joskin aikaa vievää. Nyt viime viikkoina Sanlúcar de Barrameda sekä Jerez ovat olleet tutustumislistalla. Sanlúcar de Barrameda jäi mieleen aitoudestaan Espanjalaisena pikkukaupunkina ja Jerez ehkä lähinnä sen suomalaisillekin niin rakkaasta sinikeltaisesta ostosparatiisista.

Myös Espanjassa IKEA tunnetaan varsin edukkaana ostosparatiisina. 

Jerezin IKEAssa ranskalaiset lihapullilla maksaa euron. Ostosreissun saattoi siis
huoletta sekä aloittaa että lopettaa näihin ruotsalaisiin mestariteoksiin.

Sanlúcar de Barramedan torilta löytyi purtavaa monenlaiseen pikkunälkään. 

Huhtikuun 23. päivä juhlittiin ympäri maapalloa kansainvälinen kirjapäivän merkeissä, ja niin tehtiin myös täällä Cádizissa. Kaupungin toreilla ja yliopistolla oli pöytiä, joista saattoi ostaa kirjoja alennetuin hinnoin. Tarjolla ei tosin ollut e-kirjoja tai muita nykynuorison hyväksymiä formaatteja, enkä tiedä miten kirjat kävivät kaupaksi, vai kävivätkö ollenkaan.

Kansainvälisen kirjapäivän kunniaksi meillä yliopistolla järjestettiin tapahtuma, joka oli sekoitus kaikkia Cádizin yliopistossa edustettuina olevia puhujakunnaltaan pieniä kieliä. Sain myös yliopistolta kutsun puhujanpöntön taakse lukemaan Suomesta mukaanottamaani kirjaa. Suomenkielisen kirjan lukeminen puhujanpöntön takana yleisölle, jossa ei käsitykseni mukaan ollut ainoatakaan suomalaista ja yhden Espanjan suurimmista televisio-kanavista taltioidessa tilaisuutta uutistoimituksiaan varten, oli varsin erikoinen kokemus.

Canal Sur –televisio-kanava taltioi tilaisuuden uutislähetyksiään varten. Allekirjoittanut
oli kuulemma näkynyt illan uutislähetyksissä useampaan kertaan.

Tajusin kirjaa lukiessani, että yleisöllä ei liene harmainta haisua lukemastani asiasta.
Kyse oli varsin toimintapainotteisesta elämänkerrasta.

Nyt lukuvuosi on siinä pisteessä, että espanjan kielikurssi on viimeistä luentoaan vaille paketoitu. Kurssi oli varsin työläs, sillä kirjallisen tentin ja puhekokeen lisäksi läsnäolopakollista opetusta ja erilaisia tehtäviä tarjottiin viitenä päivänä viikossa. Espanjan kielikurssin ohella yliopiston muut kurssit ovat vielä täysin kesken, mutta yhden kurssin luokan edessä pidettävän esitelmän olen saanut jo kuitattua tehdyksi.

Rakentamani surffilautateline saa aikaan varsin paljon hymyä, peukkuja, nauruskelua ja muita positiivisia ilmauksia Cádizin kaduilla. Toista samanlaista ei ole tullut vastaan. Ja se toimii!

Hasta luego!