lauantai 7. heinäkuuta 2012

Viittä vaille purkissa

Ja niinhän se on, ei siitä pääse yli eikä ympäri – lähdönaika on käsillä. Kirjoitushetkestä enää muutama hassu päivä, niin Cádizin rantojen hiekat varisevat jaloista kun hyppäämme bussiin ja aloitamme paluumatkan kohti Suomea. Kevätlukukausi Atlantin rannalla jää elämään muistoissa. Muistoihin ja täällä vietettyihin kuukausiin kiteytyy toinen toistaan huikeampia asioita, mitä tulen täältä takuulla kaipaamaan.


Jalkapallo on iso osa espanjalaista kulttuuria. Kuva Plaza de Miña -aukiolta, missä
gaditaanot kannustivat Espanjan joukkueen EM-voittoon.

On varsin huikaisevaa tajuta, että tuli aikanaan hakeneeksi ja valituksi vaihto-opiskelemaan juuri oikeaan maahan ja ennen kaikkea oikeaan kaupunkiin. Cádiz tuntui alusta alkaen juuri oikealta ja hyvin nopeasti jo omalta kotikaupungilta. Toki asiassa varmasti auttoi kielitaitoni ja käytännönasioiden etukäteenselvittely, mutta suurimman vaikutuksen täällä tekivät kaupunki itse ja sen paljasjalkaiset asukkaat. Euroopan lounais-kärjessä ja Atlantin vieressä istuvan kaupungin ja sen vilpittömän mukavien asukkaiden yhteisvaikutus tekivät allekirjoittaneeseen lyömättömän vaikutuksen jo siltä seisomalta kun tänne ensikertaa tulin.


Tältä näyttää Cádizin Paseo Marítimo eli rantakatu rantaperspektiivistä.

Lukukausi Cádizin yliopistossa on nyt virallisesti sinetöity selkääntaputteluiden kera. Suoritin täällä kolme kurssia, joista kaksi espanjankielellä ja istuen luennoilla paikallisten opiskelijoiden kanssa.  Kursseista kaksi olivat oman pääaineeni kursseja. Kolmen kurssin lukukausi saattaa kuulostaa paperilla helpolta, mutta sitä se ei vieraassa maassa ja vieraalla kielellä opiskellessa ole. Rohkenen siis sanoa olevani varsin tyytyväinen työpanokseeni ja saamiini arvosanoihin.


Tässä on yksi suurimmista syistä miksi Cádiz on niin mahtava paikka asua.

Lukukauden aikani suorittamistani kursseista jäi käteeni yksi ja ainoa kurssitodistus. Muut ovat yliopiston tiedekunnan toimiston mukaan vielä pahasti kesken ja odotettavissa saapuvan postitse aikaisintaan alkusyksyllä. Tämähän sopii minulle kyllä, mutta asia saattaa aiheuttaa kynsien pureskelua Kansaneläkelaitoksen konttorissa, kun kurssitodistukset ovat reilusti palautuspäivämääristä myöhässä. Kurssitodistusten tulostaminen on Cádizin yliopiston käsissä ja juurikin tästä syystä toimistonväki siellä Suomen valtion konttoreissa saanee pian annoksen espanjalaista kulttuuria kun asioita ei välttämättä hoidetakaan sovitusti ja ajallaan. Täällä etelässä ihmiset eivät tee tänään juuri mitään, minkä voi tehdä huomenna  –  se on osa sitä maankuuluisaa mañana-mentaliteettia.

Palaan tunnelmoimaan näitä Cádizissa vietettyjä kuukausia vielä myöhemmin ruisleivän ja salmiakin keskeltä.

Adiós!

tiistai 29. toukokuuta 2012

Apinoita, uusia rantoja ja aurinkoa

Espanjassa kevät on nyt jäämässä taakse ja kesä astuu hiljalleen kuvioihin. Tämän huomaa turistien määrän kasvusta, rantojen aurinkovarjoista ja ennen kaikkea lämpötilojen huomattavasta noususta. Turisteista valtaosa on espanjalaisia, joten ulkomaisia kieliä ei edelleenkään juuri kuule. Rantojen aurinkovarjot ja rantatuolit ovat kaupungin työntekijöiden pystyttämiä ja täten siis maksullisia. Lämpötilat täällä rannikolla ovat huomattavasti sisämaan lukemia miellyttävämmät, mutta siitä huolimatta olemme hikoilleet +30˚c kuumemmalla puolella jo useiden päivien ajan.


Näillä keleillä saattaa yllättää jano.

Jälleen olemme saaneet lisää vieraita Suomesta ja maailmalta. Toukokuun vieraidemme majoitusvuorokausien kokonaislukumäärä olisi varmasti suotavaa ilmoittaa suoraan Guinness -ennätysjärjestölle. Vieraiden kanssa Cádizin näkee aina hieman eri valossa ja onkin varsin mukava esitellä vieraille kaupunkia, joka on meille tuttu sekä turvallinen ja heille hieman vieraampi.


Cádizin hedelmätori esittelyssä Etelä-Korean vieraalle. Tuoreiden hedelmien tarjonta on täällä
kuulemma varsin hulppea verraten Seuolin torien tarjontaan.

Kouluasiat ovat nyt varsin hyvässä jamassa. Tentit ja muut läsnäolopakolliset luennot ovat ohitse, mutta kurssit jatkuvat vielä hetken aikaa. Kurssit sinetöidään sittemmin erilaisten tenttien ja etätehtävien myötä. Opiskelijaa ei siis päästetä kovin helpolla, vaan kynän on sauhuttava. Työmäärä yksittäisen keskivertokurssin läpäisemiseen on Cádizin yliopistossa mielestäni suurempi kuin Jyväskylän yliopistossa.


Pretérito imperfecto on yksi espanjan kieliopin perusteista.

Tällä luennolla meitä oli allekirjottaneen ja luennoitsijan lisäksi paikalla kaksi muuta opiskelijaa.

Lukukauden edetessä lukujärjestys väljenee ja se lupaa hyvää erilaisille aktiviteeteille sekä maakuntamatkailulle. Nyttemmin aukesikin mahdollisuus siirtyä tuumasta toimeen ja ajaa autolla Cádizista Portugaliin. Tämä ehdottomasti kannatti, sillä Algarven maakunta osui ja upposi syvälle allekirjoittaneeseen. Hieman totuttua korkeammasta hintatasosta ja turistien määrästä riippumatta Portugali on ehdottomasti maa, mihin haluan tutustua tarkemmin. Eteläisessä Portugalissa silmiinpistävää on erityisen puhdas luonto ja kuvankauniit rantakaistaleet kallioiden välissä.


Algarven maakunnan rannat ovat allekirjoittaneen mieleen. Tässä yksi niistä.

Albufeiran kaupunkirannalle laskeudutaan liukuportaita pitkin ylhäältä kaupungista.

Kuvan hotelli kustansi yhdeltä henkilöltä 8,50 euroa aamiaisen kera.
Hintaan kuului myös hotellin uima-altaan vapaa käyttö.

Toinen varsin kiinnostava kohde, missä halusimme ehdottomasti vierailla on Gibraltar Espanjan Eteläkärjessä. Gibraltar on siis hyvin pieni Englannille kuuluva maakaistale, missä ihmiset puhuvat äidinkielenään Englantia ja kaupankäynti tapahtuu Punnilla. Tähän pakettiin kun sekoitetaan Gibraltarilla elävät Euroopan ainoat villiapinat, saadaan varsin mielenkiintoinen sekamelska. Apinat asuttavat kaupungin keskellä sijaitsevaa vuorta ja halusinkin ehdottomasti patikoida matkaseurueeni kanssa apostolin kyydillä ylös vuorelle ja uhmata sen 400 korkeuserometriä. Suurin osa turisteista nousee vuorelle kabiinihissillä tai turistitoimistojen pikkubusseilla.


400 korkeuserometriä ei taida tuntua vuoren asukkaiden elämässä millään tavalla.

Osa vuoren apinoista ei pelkää ihmisiä eikä kameroiden välkkyviä salamoita.

Osa apinoista taas on niin kesyjä, että niihin on mahdollista koskea.
Tämä ei tosin ole kuulemma suositeltavaa.

Vuorelle pääsee myös kabiinihissillä. Hissin yläasemalta saattaa
kirkkaalla säällä nähdä Afrikan mantereen.

Patikoiminen ensin ylös ja sitten alas kesti meiltä noin viisi tuntia.

Ja takaisin kylään päästessä oli varsin palkitseva fiilis. Patikointi tosin tuntui
kropassa vielä kaksi päivää reissun jälkeen.

Ja kuulemisiin!

torstai 10. toukokuuta 2012

Huh hellettä!

Ja taas on vierähtänyt melkoinen tovi elämää Länsi-Euroopan vanhimmassa kaupungissa. Näihin viikkoihin on mahtunut arkista koulunkäyntiä, matkaopastoimintaa Suomen vieraille, surffausta ja ekskursioita lähikaupunkeihin.

Lyhyen matematiikan taidoilla laskettuani meillä täällä Cádizissa on kirjoitushetkeen mennessä vieraillut 15 eri Suomen vierasta. Se on mielestäni aikamoinen määrä, kun karhunosa vieraista on majoittunut täällä meillä. Uskon sen myös tuntuvan melko suurelta määrältä naapureiden näkökulmasta. Toistaiseksi naapurisopu kuitenkin kukoistaa ja parhaillaan odottelemmekin uusia tapaksen nälkäisiä vieraita. Täällä meillä tehtiin myös piirikunnan epävirallinen ennätys, sillä asunnossamme nukkui yhtaikaisesti 11 henkeä. Tämä tarkoittaa suurin piirtein yhtä nukkujaa kahta asuntomme neliömetriä kohden, keittiö ja kylpyhuone mukaan luettuina.


Cádizin Playa de la Victoria -ranta Suomen vieraiden syynissä.

En tiennytkään, että leijanlennätys voi kaikessa yksinkertaisuudessaan
olla niin viihdyttävää ja koukuttavaa puuhaa.
 

Espanjassa julkinen liikenne toimii hyvin mutkattomasti, jopa pienempien kaupunkien välillä. Tähän vielä kun ynnätään junien ja bussien verrattain edulliset hinnat, on lähikaupunkien tutkiminen varsin helppoa, joskin aikaa vievää. Nyt viime viikkoina Sanlúcar de Barrameda sekä Jerez ovat olleet tutustumislistalla. Sanlúcar de Barrameda jäi mieleen aitoudestaan Espanjalaisena pikkukaupunkina ja Jerez ehkä lähinnä sen suomalaisillekin niin rakkaasta sinikeltaisesta ostosparatiisista.


Myös Espanjassa IKEA tunnetaan varsin edukkaana ostosparatiisina. 

Jerezin IKEAssa ranskalaiset lihapullilla maksaa euron. Ostosreissun saattoi siis
huoletta sekä aloittaa että lopettaa näihin ruotsalaisiin mestariteoksiin.


Sanlúcar de Barramedan torilta löytyi purtavaa monenlaiseen pikkunälkään. 

Huhtikuun 23. päivä juhlittiin ympäri maapalloa kansainvälinen kirjapäivän merkeissä, ja niin tehtiin myös täällä Cádizissa. Kaupungin toreilla ja yliopistolla oli pöytiä, joista saattoi ostaa kirjoja alennetuin hinnoin. Tarjolla ei tosin ollut e-kirjoja tai muita nykynuorison hyväksymiä formaatteja, enkä tiedä miten kirjat kävivät kaupaksi, vai kävivätkö ollenkaan.

Kansainvälisen kirjapäivän kunniaksi meillä yliopistolla järjestettiin tapahtuma, joka oli sekoitus kaikkia Cádizin yliopistossa edustettuina olevia puhujakunnaltaan pieniä kieliä. Sain myös yliopistolta kutsun puhujanpöntön taakse lukemaan Suomesta mukaanottamaani kirjaa. Suomenkielisen kirjan lukeminen puhujanpöntön takana yleisölle, jossa ei käsitykseni mukaan ollut ainoatakaan suomalaista ja yhden Espanjan suurimmista televisio-kanavista taltioidessa tilaisuutta uutistoimituksiaan varten, oli varsin erikoinen kokemus.


Canal Sur –televisio-kanava taltioi tilaisuuden uutislähetyksiään varten. Allekirjoittanut
oli kuulemma näkynyt illan uutislähetyksissä useampaan kertaan.


Tajusin kirjaa lukiessani, että yleisöllä ei liene harmainta haisua lukemastani asiasta.
Kyse oli varsin toimintapainotteisesta elämänkerrasta.

Nyt lukuvuosi on siinä pisteessä, että espanjan kielikurssi on viimeistä luentoaan vaille paketoitu. Kurssi oli varsin työläs, sillä kirjallisen tentin ja puhekokeen lisäksi läsnäolopakollista opetusta ja erilaisia tehtäviä tarjottiin viitenä päivänä viikossa. Espanjan kielikurssin ohella yliopiston muut kurssit ovat vielä täysin kesken, mutta yhden kurssin luokan edessä pidettävän esitelmän olen saanut jo kuitattua tehdyksi.


Rakentamani surffilautateline saa aikaan varsin paljon hymyä, peukkuja, nauruskelua ja muita positiivisia ilmauksia Cádizin kaduilla. Toista samanlaista ei ole tullut vastaan. Ja se toimii!

Hasta luego!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Andalucíaa ristiin rastiin

Tajusin tänään asuneeni täällä auringon alla jo yli yhdeksän viikkoa. Voinen siis todellakin sanoa, että aika lentää ja viikot tuntuvat vierivän huikaisevaa vauhtia. Ajantajun katoamiseen ei ole syynä auringonpistos vaan kaiketi arjen mukavuus ja erilaisten aktiviteettien määrä.

Pääsy yliopiston opintotietojärjestelmään oli lähtölaukaus kouluasioiden raiteilleen asettumiseen. Nyt saan selattua kurssimateriaalit, luennoitsijoiden harjoitustöiden palautteet ja kurssien muut ilmoitusasiat suoraan kotisohvalta. Muutama viikko takaperinhän tuo ei onnistunut lainkaan. Nykyisellään kouluasiat rullaavat ihan mukavasti, lukujärjestys tuntuu sopivan väljältä ja koulussa on hyvä kahvila. Silti välillä hämmentää kun luennoitsija ei ilmesty luentosaliin lainkaan tai ilmoitetussa luokkahuoneessa onkin käynnissä toinen luento.


Surffihommat ovat ihan oikeasti mukavaa ajanvietettä.

Maaliskuun lopulla, eräänä tuikitavallisena tiistai-iltana, päätimme varata vuokra-auton kahdelle seuraavalle päivälle. Takapenkille istutimme erään saksalaispariskunnan. Matkan syvin olemus oli vielä matkaanlähtiessä hieman auki, mutta ajatuksenamme oli pulikoida kuumissalähteissä ja laskea mäkeä Sierra Nevadassa. Ensin ajoimme Granadan lähellä sijaitsevan vuoristokylän laitamille, keskelle asumatonta metsäaluetta. Aikamme karttoja selattuamme, ajo-ohjeita kysyen ja uskomattoman vaikeakulkuista tietä poukkoiltuamme saavuimme telttakylään. Kylä koostui teltoista ja erilaisista kankaista sekä roskista tehdyistä majoista, ja hetken kuluttua tajusin vähissä vaatteissa ympäriinsä kulkevien ihmisten asuvan kyseisissä asumuksissa. Telttakylän ohitetettuamme mäenharjanteen takaa pilkisti vihreävesinen allas, jossa alastomat uimarit olivat peseytymässä. Altaan vesi haisi, mutta oli kuitenkin luvatun lämpöistä, ilmeisesti noin 47 asteista. Allekirjoittanut sukelsi kyläläisten sekaan, ja pienen neuvottelun jälkeen altaassa oli myös koko autokunta. Kuumavesiallaskokemus oli hyvin avartava.


Autovuokraamon Opelin virtaviivaisuudesta ei ollut ylämäissä juuri apua. Granadan kaupungista Sierra Nevadan hiihtokeskukseen oli ajatteva yhtäjaksoisti 24 kilometriä ylämäkeen.

Olveran valkoinen vuoristokylä osui meidän ajoreitille ajellessamme pikkuteitä.

Olvera sijaitsee korkealla vuoristossa. Maisemat kylän kirkolta ovat huikaisevat.

Kuumanlähteen vedenlämpötila oli noin 47 astetta. Voikohan veden hajun päätellä veden väristä?

Aamulla aikaisin hotellissa herättyämme otimme suunnaksi Sierra Nevadan vuoriston ainoan hiihtokeskuksen. Serpentiinitietä ylös hiihtokeskukseen ajattuemme ja auton pysäköityämme, hissilippuluukulla hiihtokeskuksen työntekijä ilmoitti kaikkien hissien olevan suljettuja vallitsevan yleislakon vuoksi. Skenaario sai hiihtokeskuksen kylässä, laskettelusukset olalla tilannetta ihmettelevissä laskettelijoissa aikaan aikamoisen harmittelun ja päänraapimisen. Loppujen lopuksi ei kuitenkaan auttanut kuin ottaa suunta kohti Cádizia ja todeta, että mäenlaskeminen Euroopan etäläisimmässä hiihtokeskuksessa jäi kokematta. Heti serpentiinitietä alas ajaessani päätin kuitenkin tulla Sierra Nevadaan vielä toistamiseen.


Espanjan yleislakko ja 386 kilometrin ajomatka Sierra Nevadaan oli melko karvas yhtälö.

Itse Sierra Nevadan kylä on mukava, tosin varsin epäespanjalainen paikka viettää aikaa ja haalia rusketusta.

Pääsiäisviikolla allekirjoittaneen perhe saapui Suomesta Cádiziin ja lomaviikon päivät kuluivatkin mukavasti harrastelijamatkaoppaan tehtävissä. Tämä vanhempieni ja veljeni vierailu täällä toimi lähtöpamauksena matkaopasurani alkamiselle, sillä nyt tulevina kuukausina meille on laskujemme mukaan tulossa Suomesta 16 eri vierasta. Siinä sitä tohinaa ja toimintaa sitten varmasti riittää.


Suomen kotiväki pohtimassa laskuveden syitä ja seurauksia. Seurueen nuorimmainen
kantoi huolta lähinnä aaltojen rannalle tuomista simpukoista.

Ja voi juku että maistui!

Kuluvalla viikolla otimme jälleen aikalisän Cádizista ja suuntasimme vanhempieni kyydissä jo uudemman kerran Fuengirolaan. Tuo suomalaisten kansoittama pikkukaupunki toimikin pidennetyn viikonlopun verran asuinpaikkanamme ja sieltä käsin kävimme läheisissä kaupungeissa. Tällä reissulla suunnitelmat pitivät siltäkin osin, että rikoin odotuskuplan ja pääsin lopulta laskemaan mäkeä Sierra Nevadan hiihtokeskukseen. Laskupäivä tuolla 3000 metrin korkeudessa merenpinnasta oli paljon muutakin kuin aurinkoinen, odottamisen ja kaiken sen päänraapimisen arvoinen.


Näissä maisemissa kelpasi kruisailla.

Ja olihan tätä fiilistä ihan oikeasti odotettu!

Lumenlaatu Sierra Nevadan yläasemalla oli positiivinen yllätys. Ylimpien hissien luona oli satanut viimeiset kolme päivää tuoretta lunta tuutin täydeltä.

Vuoden alussa operoitu nilkka ei onneksi juurikaan hidastanut vauhtia.

Tästä kohdasta pystyi laskemaan yli viiden kilometrin laskun alas hiihtokeskuksen kylään.
Yli kilometrin korkeusero tuntuu myös reisissä.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Se toimii!

Nyt on juhlanaika, sillä kaiken sen juoksentelun, hampaiden kiristelyn, lukuisten sähköpostien ja puheluiden jälkeen yliopiston opintotietojärjestelmä toimii tunnuksillani. Hankala sitä on uskoa, mutta se on totisinta totta. Yliopiston henkilökunta siis selätti sisäänkirjautumisvian alle kahdessa kuukaudessa. Tämän järjestelmän kautta pääsen nyt käsiksi kaikkeen siihen materiaaliin, mitä luennoitsijat kursseihin liittyen jakavat.


Siinä se lopultakin on! Täytyy kai juhlistaa opintotietojärjestelmän
toimimista tekemällä kotitehtävät.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Arkea auringon alla

Nyt viimeviikkoina Cádiz on alkanut tuntua jo aikalailla kotikaupungilta, siinä missä Jyväskyläkin. Tässä vaiheessa sitä jo kokee tuntevansa kaupungin ja sen asukkaiden elämäntavat. Nämä fiilikset lienevät merkki siitä, että elämä täällä on tosiaan löytänyt raiteensa.

Muutama ensimmäinen kouluviikko vierähti ohi ripeästi, sen suuremmitta ongelmitta tai kohokohditta. Lähinnä nuo viikot kuluivat hyvinkin arkisten asioiden parissa, kuten koulussa opiskellessa, riippumatossa sekä rannalla makoillessa ja kaupunkia tutkaillen.  

Cádizissa on lukematon määrä kivijalkaliikkeitä, jotka myyvät kaikkea mahdollista.

Vanhan kaupungin lähiranta, Playa de La Calleta, myrskyisenä päivänä,
eikä ketään rannalla.
 

Luennoilla tunnelma ei juuri eroa Suomessa totutusta. Eroavaisuudet
kulminoituvat lähinnä opetuskieleen. 
 

Cádizin yliopisto on varsin viihtyisä paikka. Oikealla yksi yliopiston sisäpihoista. 

Eräs sunnuntai-aamupäivä. 

Cádiziin asumaan ja opiskelemaan tullessani edessäni ei ollut to do -listaa hoidettavista asioista, vaan hoidettavat asiat oli pitkälti selvitettävä itse. Aika ei kulunut NIE-numeron, paikallisen pankkitilin tai muiden virastoasioiden hoidossa, vaan monimutkaisimmat asiat tulivat vastaan paikallisen yliopiston toimesta. Täällä asioita ei hoideta suomalaiselle opiskelijalle tuttuun tapaan tietokoneitse internetissä, vaan kaikki se sama tieto täytetään paperille ja juoksutetaan opiskelijan mukana virkailijalta toiselle. Monessa tapauksessa valtaosa yliopiston henkilökunnasta ei kuitenkaan tiedä kenelle mikäkin paperi pitää allekirjoitettuna palauttaa. Käytännössä taas moni hoidettava asia on niin monimutkainen, ettei yliopiston henkilökuntakaan vaikuta aina ymmärtävän asioiden todellista laitaa. Monessa tapauksessa allekirjoittanut onkin joutunut vääntämään samoja asioita toistuvasti rautalangasta yliopiston henkilökunnalle. Vielä tälläkään hetkellä, yli kuusi viikkoa yliopistoon opiskelijaksi kirjautumisen jälkeen, vaihtoyliopistoni opintotietojärjestelmä ei toimi tunnuksillani. Asia on ilmeisesti niin monimutkainen, ettei henkilökunnasta näytä löytyvän henkilöä, joka osaisi korjata sisäänkirjautumiseen ja käyttäjätunnukseen liittyvän vian. Asiahan ei juuri muuten paina, mutta tuon järjestelmän takana on yliopiston kaikkien kurssien materiaalit, kotitehtävät ja muut aineistot. Tuon järjestelmän vastine tunnetaan meillä Jyväskylässä nimellä Optima.

Yliopiston monimutkaisia kiekuroita lukuunottamatta asiat Cádizissa ovat kuitenkin varsin mallillaan.

Yksi Cádizin useista rannoista. 

Tältä näyttää matkalla uuteen kaupunkiin. 

Playa Santa Maria del Mar on lähin surffattava ranta. 

Parque Genovés ja sen pullanhimoiset ruokailijat. 

Parque Genovéksessä voi joutua myös hengenhätään. 

Espanjankielisen Monopoli-lautapelin arvokkain ruutu on Cádiz ja muiden
muassa Madrid ja Barcelona ovat siis edullisempia.
 

Ja ei sitten muuta kuin kuulemisiin!