Apinoita, uusia rantoja ja aurinkoa

Espanjassa kevät on nyt jäämässä taakse ja kesä astuu hiljalleen kuvioihin. Tämän huomaa turistien määrän kasvusta, rantojen aurinkovarjoista ja ennen kaikkea lämpötilojen huomattavasta noususta. Turisteista valtaosa on espanjalaisia, joten ulkomaisia kieliä ei edelleenkään juuri kuule. Rantojen aurinkovarjot ja rantatuolit ovat kaupungin työntekijöiden pystyttämiä ja täten siis maksullisia. Lämpötilat täällä rannikolla ovat huomattavasti sisämaan lukemia miellyttävämmät, mutta siitä huolimatta olemme hikoilleet +30˚c kuumemmalla puolella jo useiden päivien ajan.

Näillä keleillä saattaa yllättää jano.

Jälleen olemme saaneet lisää vieraita Suomesta ja maailmalta. Toukokuun vieraidemme majoitusvuorokausien kokonaislukumäärä olisi varmasti suotavaa ilmoittaa suoraan Guinness -ennätysjärjestölle. Vieraiden kanssa Cádizin näkee aina hieman eri valossa ja onkin varsin mukava esitellä vieraille kaupunkia, joka on meille tuttu sekä turvallinen ja heille hieman vieraampi.

Cádizin hedelmätori esittelyssä Etelä-Korean vieraalle. Tuoreiden hedelmien tarjonta on täällä
kuulemma varsin hulppea verraten Seuolin torien tarjontaan.

Kouluasiat ovat nyt varsin hyvässä jamassa. Tentit ja muut läsnäolopakolliset luennot ovat ohitse, mutta kurssit jatkuvat vielä hetken aikaa. Kurssit sinetöidään sittemmin erilaisten tenttien ja etätehtävien myötä. Opiskelijaa ei siis päästetä kovin helpolla, vaan kynän on sauhuttava. Työmäärä yksittäisen keskivertokurssin läpäisemiseen on Cádizin yliopistossa mielestäni suurempi kuin Jyväskylän yliopistossa.

Pretérito imperfecto on yksi espanjan kieliopin perusteista.

Tällä luennolla meitä oli allekirjottaneen ja luennoitsijan lisäksi paikalla kaksi muuta opiskelijaa.

Lukukauden edetessä lukujärjestys väljenee ja se lupaa hyvää erilaisille aktiviteeteille sekä maakuntamatkailulle. Nyttemmin aukesikin mahdollisuus siirtyä tuumasta toimeen ja ajaa autolla Cádizista Portugaliin. Tämä ehdottomasti kannatti, sillä Algarven maakunta osui ja upposi syvälle allekirjoittaneeseen. Hieman totuttua korkeammasta hintatasosta ja turistien määrästä riippumatta Portugali on ehdottomasti maa, mihin haluan tutustua tarkemmin. Eteläisessä Portugalissa silmiinpistävää on erityisen puhdas luonto ja kuvankauniit rantakaistaleet kallioiden välissä.

Algarven maakunnan rannat ovat allekirjoittaneen mieleen. Tässä yksi niistä.

Albufeiran kaupunkirannalle laskeudutaan liukuportaita pitkin ylhäältä kaupungista.

Kuvan hotelli kustansi yhdeltä henkilöltä 8,50 euroa aamiaisen kera.
Hintaan kuului myös hotellin uima-altaan vapaa käyttö.

Toinen varsin kiinnostava kohde, missä halusimme ehdottomasti vierailla on Gibraltar Espanjan Eteläkärjessä. Gibraltar on siis hyvin pieni Englannille kuuluva maakaistale, missä ihmiset puhuvat äidinkielenään Englantia ja kaupankäynti tapahtuu Punnilla. Tähän pakettiin kun sekoitetaan Gibraltarilla elävät Euroopan ainoat villiapinat, saadaan varsin mielenkiintoinen sekamelska. Apinat asuttavat kaupungin keskellä sijaitsevaa vuorta ja halusinkin ehdottomasti patikoida matkaseurueeni kanssa apostolin kyydillä ylös vuorelle ja uhmata sen 400 korkeuserometriä. Suurin osa turisteista nousee vuorelle kabiinihissillä tai turistitoimistojen pikkubusseilla.

400 korkeuserometriä ei taida tuntua vuoren asukkaiden elämässä millään tavalla.

Osa vuoren apinoista ei pelkää ihmisiä eikä kameroiden välkkyviä salamoita.

Osa apinoista taas on niin kesyjä, että niihin on mahdollista koskea.
Tämä ei tosin ole kuulemma suositeltavaa.

Vuorelle pääsee myös kabiinihissillä. Hissin yläasemalta saattaa
kirkkaalla säällä nähdä Afrikan mantereen.

Patikoiminen ensin ylös ja sitten alas kesti meiltä noin viisi tuntia.

Ja takaisin kylään päästessä oli varsin palkitseva fiilis. Patikointi tosin tuntui
kropassa vielä kaksi päivää reissun jälkeen.

Ja kuulemisiin!

Huh hellettä!

Ja taas on vierähtänyt melkoinen tovi elämää Länsi-Euroopan vanhimmassa kaupungissa. Näihin viikkoihin on mahtunut arkista koulunkäyntiä, matkaopastoimintaa Suomen vieraille, surffausta ja ekskursioita lähikaupunkeihin.

Lyhyen matematiikan taidoilla laskettuani meillä täällä Cádizissa on kirjoitushetkeen mennessä vieraillut 15 eri Suomen vierasta. Se on mielestäni aikamoinen määrä, kun karhunosa vieraista on majoittunut täällä meillä. Uskon sen myös tuntuvan melko suurelta määrältä naapureiden näkökulmasta. Toistaiseksi naapurisopu kuitenkin kukoistaa ja parhaillaan odottelemmekin uusia tapaksen nälkäisiä vieraita. Täällä meillä tehtiin myös piirikunnan epävirallinen ennätys, sillä asunnossamme nukkui yhtaikaisesti 11 henkeä. Tämä tarkoittaa suurin piirtein yhtä nukkujaa kahta asuntomme neliömetriä kohden, keittiö ja kylpyhuone mukaan luettuina.

Cádizin Playa de la Victoria -ranta Suomen vieraiden syynissä.

En tiennytkään, että leijanlennätys voi kaikessa yksinkertaisuudessaan
olla niin viihdyttävää ja koukuttavaa puuhaa. 

Espanjassa julkinen liikenne toimii hyvin mutkattomasti, jopa pienempien kaupunkien välillä. Tähän vielä kun ynnätään junien ja bussien verrattain edulliset hinnat, on lähikaupunkien tutkiminen varsin helppoa, joskin aikaa vievää. Nyt viime viikkoina Sanlúcar de Barrameda sekä Jerez ovat olleet tutustumislistalla. Sanlúcar de Barrameda jäi mieleen aitoudestaan Espanjalaisena pikkukaupunkina ja Jerez ehkä lähinnä sen suomalaisillekin niin rakkaasta sinikeltaisesta ostosparatiisista.

Myös Espanjassa IKEA tunnetaan varsin edukkaana ostosparatiisina. 

Jerezin IKEAssa ranskalaiset lihapullilla maksaa euron. Ostosreissun saattoi siis
huoletta sekä aloittaa että lopettaa näihin ruotsalaisiin mestariteoksiin.

Sanlúcar de Barramedan torilta löytyi purtavaa monenlaiseen pikkunälkään. 

Huhtikuun 23. päivä juhlittiin ympäri maapalloa kansainvälinen kirjapäivän merkeissä, ja niin tehtiin myös täällä Cádizissa. Kaupungin toreilla ja yliopistolla oli pöytiä, joista saattoi ostaa kirjoja alennetuin hinnoin. Tarjolla ei tosin ollut e-kirjoja tai muita nykynuorison hyväksymiä formaatteja, enkä tiedä miten kirjat kävivät kaupaksi, vai kävivätkö ollenkaan.

Kansainvälisen kirjapäivän kunniaksi meillä yliopistolla järjestettiin tapahtuma, joka oli sekoitus kaikkia Cádizin yliopistossa edustettuina olevia puhujakunnaltaan pieniä kieliä. Sain myös yliopistolta kutsun puhujanpöntön taakse lukemaan Suomesta mukaanottamaani kirjaa. Suomenkielisen kirjan lukeminen puhujanpöntön takana yleisölle, jossa ei käsitykseni mukaan ollut ainoatakaan suomalaista ja yhden Espanjan suurimmista televisio-kanavista taltioidessa tilaisuutta uutistoimituksiaan varten, oli varsin erikoinen kokemus.

Canal Sur –televisio-kanava taltioi tilaisuuden uutislähetyksiään varten. Allekirjoittanut
oli kuulemma näkynyt illan uutislähetyksissä useampaan kertaan.

Tajusin kirjaa lukiessani, että yleisöllä ei liene harmainta haisua lukemastani asiasta.
Kyse oli varsin toimintapainotteisesta elämänkerrasta.

Nyt lukuvuosi on siinä pisteessä, että espanjan kielikurssi on viimeistä luentoaan vaille paketoitu. Kurssi oli varsin työläs, sillä kirjallisen tentin ja puhekokeen lisäksi läsnäolopakollista opetusta ja erilaisia tehtäviä tarjottiin viitenä päivänä viikossa. Espanjan kielikurssin ohella yliopiston muut kurssit ovat vielä täysin kesken, mutta yhden kurssin luokan edessä pidettävän esitelmän olen saanut jo kuitattua tehdyksi.

Rakentamani surffilautateline saa aikaan varsin paljon hymyä, peukkuja, nauruskelua ja muita positiivisia ilmauksia Cádizin kaduilla. Toista samanlaista ei ole tullut vastaan. Ja se toimii!

Hasta luego!