Andalucíaa ristiin rastiin

Tajusin tänään asuneeni täällä auringon alla jo yli yhdeksän viikkoa. Voinen siis todellakin sanoa, että aika lentää ja viikot tuntuvat vierivän huikaisevaa vauhtia. Ajantajun katoamiseen ei ole syynä auringonpistos vaan kaiketi arjen mukavuus ja erilaisten aktiviteettien määrä.

Pääsy yliopiston opintotietojärjestelmään oli lähtölaukaus kouluasioiden raiteilleen asettumiseen. Nyt saan selattua kurssimateriaalit, luennoitsijoiden harjoitustöiden palautteet ja kurssien muut ilmoitusasiat suoraan kotisohvalta. Muutama viikko takaperinhän tuo ei onnistunut lainkaan. Nykyisellään kouluasiat rullaavat ihan mukavasti, lukujärjestys tuntuu sopivan väljältä ja koulussa on hyvä kahvila. Silti välillä hämmentää kun luennoitsija ei ilmesty luentosaliin lainkaan tai ilmoitetussa luokkahuoneessa onkin käynnissä toinen luento.

Surffihommat ovat ihan oikeasti mukavaa ajanvietettä.

Maaliskuun lopulla, eräänä tuikitavallisena tiistai-iltana, päätimme varata vuokra-auton kahdelle seuraavalle päivälle. Takapenkille istutimme erään saksalaispariskunnan. Matkan syvin olemus oli vielä matkaanlähtiessä hieman auki, mutta ajatuksenamme oli pulikoida kuumissalähteissä ja laskea mäkeä Sierra Nevadassa. Ensin ajoimme Granadan lähellä sijaitsevan vuoristokylän laitamille, keskelle asumatonta metsäaluetta. Aikamme karttoja selattuamme, ajo-ohjeita kysyen ja uskomattoman vaikeakulkuista tietä poukkoiltuamme saavuimme telttakylään. Kylä koostui teltoista ja erilaisista kankaista sekä roskista tehdyistä majoista, ja hetken kuluttua tajusin vähissä vaatteissa ympäriinsä kulkevien ihmisten asuvan kyseisissä asumuksissa. Telttakylän ohitetettuamme mäenharjanteen takaa pilkisti vihreävesinen allas, jossa alastomat uimarit olivat peseytymässä. Altaan vesi haisi, mutta oli kuitenkin luvatun lämpöistä, ilmeisesti noin 47 asteista. Allekirjoittanut sukelsi kyläläisten sekaan, ja pienen neuvottelun jälkeen altaassa oli myös koko autokunta. Kuumavesiallaskokemus oli hyvin avartava.

Autovuokraamon Opelin virtaviivaisuudesta ei ollut ylämäissä juuri apua. Granadan kaupungista Sierra Nevadan hiihtokeskukseen oli ajatteva yhtäjaksoisti 24 kilometriä ylämäkeen.

Olveran valkoinen vuoristokylä osui meidän ajoreitille ajellessamme pikkuteitä.

Olvera sijaitsee korkealla vuoristossa. Maisemat kylän kirkolta ovat huikaisevat.

Kuumanlähteen vedenlämpötila oli noin 47 astetta. Voikohan veden hajun päätellä veden väristä?

Aamulla aikaisin hotellissa herättyämme otimme suunnaksi Sierra Nevadan vuoriston ainoan hiihtokeskuksen. Serpentiinitietä ylös hiihtokeskukseen ajattuemme ja auton pysäköityämme, hissilippuluukulla hiihtokeskuksen työntekijä ilmoitti kaikkien hissien olevan suljettuja vallitsevan yleislakon vuoksi. Skenaario sai hiihtokeskuksen kylässä, laskettelusukset olalla tilannetta ihmettelevissä laskettelijoissa aikaan aikamoisen harmittelun ja päänraapimisen. Loppujen lopuksi ei kuitenkaan auttanut kuin ottaa suunta kohti Cádizia ja todeta, että mäenlaskeminen Euroopan etäläisimmässä hiihtokeskuksessa jäi kokematta. Heti serpentiinitietä alas ajaessani päätin kuitenkin tulla Sierra Nevadaan vielä toistamiseen.

Espanjan yleislakko ja 386 kilometrin ajomatka Sierra Nevadaan oli melko karvas yhtälö.

Itse Sierra Nevadan kylä on mukava, tosin varsin epäespanjalainen paikka viettää aikaa ja haalia rusketusta.

Pääsiäisviikolla allekirjoittaneen perhe saapui Suomesta Cádiziin ja lomaviikon päivät kuluivatkin mukavasti harrastelijamatkaoppaan tehtävissä. Tämä vanhempieni ja veljeni vierailu täällä toimi lähtöpamauksena matkaopasurani alkamiselle, sillä nyt tulevina kuukausina meille on laskujemme mukaan tulossa Suomesta 16 eri vierasta. Siinä sitä tohinaa ja toimintaa sitten varmasti riittää.

Suomen kotiväki pohtimassa laskuveden syitä ja seurauksia. Seurueen nuorimmainen
kantoi huolta lähinnä aaltojen rannalle tuomista simpukoista.

Ja voi juku että maistui!

Kuluvalla viikolla otimme jälleen aikalisän Cádizista ja suuntasimme vanhempieni kyydissä jo uudemman kerran Fuengirolaan. Tuo suomalaisten kansoittama pikkukaupunki toimikin pidennetyn viikonlopun verran asuinpaikkanamme ja sieltä käsin kävimme läheisissä kaupungeissa. Tällä reissulla suunnitelmat pitivät siltäkin osin, että rikoin odotuskuplan ja pääsin lopulta laskemaan mäkeä Sierra Nevadan hiihtokeskukseen. Laskupäivä tuolla 3000 metrin korkeudessa merenpinnasta oli paljon muutakin kuin aurinkoinen, odottamisen ja kaiken sen päänraapimisen arvoinen.

Näissä maisemissa kelpasi kruisailla.

Ja olihan tätä fiilistä ihan oikeasti odotettu!

Lumenlaatu Sierra Nevadan yläasemalla oli positiivinen yllätys. Ylimpien hissien luona oli satanut viimeiset kolme päivää tuoretta lunta tuutin täydeltä.

Vuoden alussa operoitu nilkka ei onneksi juurikaan hidastanut vauhtia.

Tästä kohdasta pystyi laskemaan yli viiden kilometrin laskun alas hiihtokeskuksen kylään.
Yli kilometrin korkeusero tuntuu myös reisissä.