Viittä vaille purkissa

Ja niinhän se on, ei siitä pääse yli eikä ympäri – lähdönaika on käsillä. Kirjoitushetkestä enää muutama hassu päivä, niin Cádizin rantojen hiekat varisevat jaloista kun hyppäämme bussiin ja aloitamme paluumatkan kohti Suomea. Kevätlukukausi Atlantin rannalla jää elämään muistoissa. Muistoihin ja täällä vietettyihin kuukausiin kiteytyy toinen toistaan huikeampia asioita, mitä tulen täältä takuulla kaipaamaan.

Jalkapallo on iso osa espanjalaista kulttuuria. Kuva Plaza de Miña -aukiolta, missä
gaditaanot kannustivat Espanjan joukkueen EM-voittoon.

On varsin huikaisevaa tajuta, että tuli aikanaan hakeneeksi ja valituksi vaihto-opiskelemaan juuri oikeaan maahan ja ennen kaikkea oikeaan kaupunkiin. Cádiz tuntui alusta alkaen juuri oikealta ja hyvin nopeasti jo omalta kotikaupungilta. Toki asiassa varmasti auttoi kielitaitoni ja käytännönasioiden etukäteenselvittely, mutta suurimman vaikutuksen täällä tekivät kaupunki itse ja sen paljasjalkaiset asukkaat. Euroopan lounais-kärjessä ja Atlantin vieressä istuvan kaupungin ja sen vilpittömän mukavien asukkaiden yhteisvaikutus tekivät allekirjoittaneeseen lyömättömän vaikutuksen jo siltä seisomalta kun tänne ensikertaa tulin.

Tältä näyttää Cádizin Paseo Marítimo eli rantakatu rantaperspektiivistä.

Lukukausi Cádizin yliopistossa on nyt virallisesti sinetöity selkääntaputteluiden kera. Suoritin täällä kolme kurssia, joista kaksi espanjankielellä ja istuen luennoilla paikallisten opiskelijoiden kanssa.  Kursseista kaksi olivat oman pääaineeni kursseja. Kolmen kurssin lukukausi saattaa kuulostaa paperilla helpolta, mutta sitä se ei vieraassa maassa ja vieraalla kielellä opiskellessa ole. Rohkenen siis sanoa olevani varsin tyytyväinen työpanokseeni ja saamiini arvosanoihin.

Tässä on yksi suurimmista syistä miksi Cádiz on niin mahtava paikka asua.

Lukukauden aikani suorittamistani kursseista jäi käteeni yksi ja ainoa kurssitodistus. Muut ovat yliopiston tiedekunnan toimiston mukaan vielä pahasti kesken ja odotettavissa saapuvan postitse aikaisintaan alkusyksyllä. Tämähän sopii minulle kyllä, mutta asia saattaa aiheuttaa kynsien pureskelua Kansaneläkelaitoksen konttorissa, kun kurssitodistukset ovat reilusti palautuspäivämääristä myöhässä. Kurssitodistusten tulostaminen on Cádizin yliopiston käsissä ja juurikin tästä syystä toimistonväki siellä Suomen valtion konttoreissa saanee pian annoksen espanjalaista kulttuuria kun asioita ei välttämättä hoidetakaan sovitusti ja ajallaan. Täällä etelässä ihmiset eivät tee tänään juuri mitään, minkä voi tehdä huomenna  –  se on osa sitä maankuuluisaa mañana-mentaliteettia.

Palaan tunnelmoimaan näitä Cádizissa vietettyjä kuukausia vielä myöhemmin ruisleivän ja salmiakin keskeltä.

Adiós!